Ruuan hinnannoususta viime aikoina johtuneet mellakat ympäri maailmaa ovat pientä esimakua tulevasta. Se, että Bangladeshissa kymmenen tuhatta ompelijaa on kadulla riehumassa tai Haitin pääkaupungissa heitellään kiviä, ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruuan hinnannousun pääsyy on viljelykasvien käyttö biopolttoaineeksi ihmisravinnon sijaan. Kun biodieselin raaka-aineesta saa paremmin rahaa kuin ruokakasveista, viljelijän valinta ei ole vaikea. Samalla viljelysmaan tarve kasvaa ja esimerkiksi sademetsiä raivataan peltojen tieltä.

Biodiesel on pahimman luokan ympäristönsuojeluhumpuukkia. Lyhyellä ja kapella katseella se tietysti vaikuttaa olevan hyvä juttu. Kun fossiilisten polttoaineiden sijaan tankissa poltetaan viljelykasveja, kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä ei lisäänny ja maailma pelastuu, vai…?

Laajemmassa perspektiivissä biopolttoaineet ovat huomattavasti ongelmallisempia kuin päältäpäin näyttää. Kyse on niiden koko elinkaaren kasvihuonetaseesta ja energiataseesta. Suomeksi: paljonko ne vähentävät kasvihuonepäästöjä ja tuottavatko ne enemmän energiaa kuin niiden valmistamiseen kuluu.

Tällä hetkellä biopolttoaineita valmistetaan, koska niiden valmistusta tuetaan taloudellisesti esimerkiksi verohelpotuksin ja investointitukien muodossa. Myös poliittiset vaatimukset, kuten EU:n direktiivi, jonka mukaan vuonna 2020 polttoaineista 10 prosenttia pitää olla biopolttoaineita takaa sen, että biopolttoaineita tullaan valmistamaan vaikka se tarkoittaisikin samaa kuin perse edellä puuhun kiipeäminen. Näiden päätösten taustalla on epätoivo. Öljy loppuu ja vaikkei loppuisikaan, sen käytön lisääminen loisi elintasomme romahtamistakin suuremman uhan kontrolloimattomasta kasvihuoneilmiöstä. Vai onko biodieselpolitiikka sittenkin länsimaiden kieroutunut juoni, jolla kehitysmaat ajetaan joka tapauksessa edessä oleviin ruokasotiin niin nopeasti kuin mahdollista? Vitsi vitsinä, mutta biodieselpolitiikan seuraukset ovat kyllä poliitikkojen ja virkamiesten tiedossa, mutta mitään ei silti tapahdu. Voinemme siis puhua vähintäänkin hiljaisesta hyväksynnästä.

Kyllä se niin vaan on, että öljyllä ja muilla fossiilisilla polttoaineilla rakennettu länsimainen ökyhyvinvointi alkaa olla tiensä päässä. Kaikkien aikojen bileet on vietetty, mutta kuten aina ennen valomerkkiä, vielä pitää tilata yhdet ja maksimoida huomisen krapula.