Juuri ennen pörssien hiljenemistä Pääsiäiseksi tuli uutinen CIT Groupin suurista likviditeettivaikeuksista. Itseäni on "Amerikan kriisin" uutisoinnissa hämmästyttänyt Suomen median kapeakatseisuus. Muualla maailmassa, esimerkiksi Iso-Britanniassa, odotetaan parhaillaan kylmä rinki perseen alla, koska vastaava tapahtuu siellä. Tämä ei Suomessa ole uutiskynnystä ylittänyt.

Engelsmannit ovat useita vuosia nauttineet jenkkejä vastaavasta kulutushysteriasta asuntomarkkinoilla. Asunnon arvoa vastaan on saanut helposti jopa 125% lainaa, koska pankit ovat luottaneet asunnon arvon parissa vuodessa kohoavan tuon 25% ja siten katsoneet asuntopaperit riittäviksi takuiksi. Näin on käynytkin, tähän asti. Viime viikolla pankit alkoivat jenkkien sub-prime kriisin mainingeissa äkkiä vaatia lainanottajilta 25% pääomaa asunnon lisäksi lainaa vastaan. Normaali terve suomalaispankkien käytäntö, mutta briteille melkoinen muutos, että 200 t£ asuntoa vastaan saakin yhtäkkiä 150 t£ lainaa entisen 250t£ sijaan.

Takuuehtojen muutos liittyy siihen, ettei pankeilla "äkkiä" olekaan rahaa lainattavaksi kaikille, joten ne valikoivat asiakkaansa. Lisäksi tämä saattaa kertoa väliaikaista likviditeettiongelmaa suuremmasta huolesta - pankit pelkäävät asuntojen hintojen kääntyvän laskuun, mikä ylikuumentuneilla, lamaa kohti ajautuvilla markkinoilla onkin todennäköistä. Mitä silloin tapahtuu 250 t£ lainaa ottaneelle kaverille, jolla on käsissään 200 t£:n asunto, jonka arvo alkaa pudota markkinoilla? Pankki alkaa tietysti kärttää lisää vakuuksia. Kun niitä ei ole antaa, pankki realisoi lainan tappioiden minimoimiseksi. Jäljelle jää kymmeniä tuhansia brittejä, joilla on 50-100 t£ laina, mutta ei asuntoa eikä luottokelpoisuutta. Kuullostaako tutulta...? 

Maailmantalouden heilahdellessa kuilun partaalla kiinnostus ilmastonmuutoksen viimeisiin käänteisiin on viime viikolla jäänyt hieman taka-alalle. Toisaalta maailmantalous ja ilmastonmuutos ovat vahvasti, joskin vain välillisesti kytköksissä toisiinsa. Vahva maailmantalouden kasvu kiihdyttää väistämättä kasvihuonepäästöjä, kun taas voimakas taantuma tai lama saattaisivat jopa vähentää päästömääriä, vaikka itse olenkin tämän suhteen sangen epäileväinen. Esimerkiksi raaka-aineiden halpeneminen maailmanlaajuisen laman myötä saattaisi vain lisätä Kiinan hiilidioksidipäästöjä, koska tehtaiden rakentaminen halventuneista materiaaleista nälkäpalkalla raatavilla työläisillä ei varsinaisesti ole maailmantalouden kysynnästä kiinni. Tehtaita kannattaa rakentaa niin kauan kuin oma sisäinen kysyntä riittää perustelemaan niiden tarpeen. Niin se taitaa olla, että kasvihuonepäästöissä nähdään globaalilla tasolla pudotus vasta, kun öljy muuttuu hintansa ja saatavuutensa puolesta kulutushyödykkeestä ylellisyyshyödykkeeksi. Tämä taas tulee tapahtumaan ilmastokatastrofin torjumisen kannalta aivan liian myöhään.