Tämä teksti on tämän blogin "pääkirjoitus", jossa määrittelen koko blogin viimeisen linjan mahdollisesti lähestyvään ilmastokatastrofiin ja sen seurauksiin. Tapaan päivittää tätä merkintää aika ajoin ja kun niin teen, siitä ilmestyy merkintä uutisvirtaan. Tällä sivulla uusimmat päivitykset näkyvät punaisella.

TAVOITTEET

Pyrkimykseni on, tässä blogissa, kertoa ei enempää eikä vähempää kuin totuus ilmastonmuutoksesta. Kunnianhimoinen pyrkimys ja tietomäärän lisääntyessä saattavat mielipiteenikin muuttua. En usko sen paremmin "pelastetaan maailma" -ajatteluun kuin "mitään ilmastonmuutosta ei olekaan" -skeptisyyteen. Koen siis olevani vapaa sekä "ekohörhöjen" että "skeptikkojen" ajattelutapojen arvojen vinouttamista näkemyksistä. Mitkä omat arvovinoumani ovat, siitä ottakoon blogin lukija itse selvää.

ONKO ILMASTONMUUTOS TOTTA?

Kuten skeptikot tapaavat hokea, ilmasto on aina muuttunut, joten totta kai ilmastonmuutos on totta. Tässä artikkelissa pitäydyn yleiseen näkemykseen, jonka mukaan ilmastonmuutoksella tarkoitetaan kutakuinkin "Ihmisen kasvihuonepäästöillään aiheuttamaa kasvihuoneilmiön kiihtymistä ja siitä seuraavaa ilmaston lämpenemistä". Onko ilmastonmuutos siis totta vai ei?

Kasvihuonekaasu hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä ihmisen toiminnasta johtuen on kiistämätön tosiasia. Samoin on totta itse kasvihuoneilmiö, joka tarkoittaa sitä, että kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan sitä kasvattavasti. Ihmisen toiminta siis lämmittää ilmakehää. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon.

 

Kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä johtaa sekä historian valossa että tietokonemalleissa radikaaliin lämpenemiseen. Tämä taas johtaa ilmastomallien mukaan suunnattomien viljavien alueiden aavikoitumiseen kaikissa maanosissa – mukaanlukien sellaisia alueita kuin Välimeren ympäristö, Amazon, Amerikan vilja-aitta ja koko eteläinen osa Afrikkaa. Vähintään 30 % maapallon pinta-alasta uhkaa väistämätön aavikoituminen.

 

Pidemmällä aikavälillä (vähintäin parisataa vuotta)  napajäätiköiden osittainen sulaminen johtaa vedenpinnan nousuun useilla metreillä aiheuttaen jopa miljardien ihmisten muuttoliikkeeseen. Jo nyt nopeasti vetäytyvien vuoristojäätiköiden katoaminen johtaa tuhansien jokien kuivumiseen sellaisilla kohtuullisen tiheästi asutuilla alueilla kuten Kiina, Intia ja Pakistan. Näillä alueilla luonto on jo kantokykynsä rajoilla ja vähenevät resurssit ja kanien lailla kasvavat väestömäärät muodostavat yhtälön, josta ei ole kivutonta pakotietä.

 

MITÄ VOIMME TEHDÄ?

 

Puheet siitä, että voimme pysäyttää maapallon keskilämpötilan nousun kahteen asteeseen, ovat jonninjoutavaa löpinää ja poliitikkojen hyssyttelyä. Toisaalta ymmärrän kyllä esimerkiksi Vihreitä. Eiväthän he voi ympäristöpuolueena julistaa, että "antaa mennä vaan", vaikka heidän leirissään tilanteen epätoivoisuus on varmasti parhaiten tiedossa.

 

Kyse ei ole vain siitä, että ihmisen ahneus on loputon. Kyse ei ole vain siitä, että ainoa keino merkittävästi vaikuttaa kasvihuonepäästöihin on maailmanlaajuinen lentämis-, yksityisautoilu- ja fossiilisten polttoaineiden käyttökielto, jota ei tietenkään tule tapahtumaan. Kulutus tulee jatkumaan niin kovana kuin vain ikinä mahdollista vielä siinäkin vaiheessa kun väkiluku on syöksykierteessä ylikansoitetuilla, kuivuvilla ja autioituvilla alueille. Öljyn todella alkaessa käydä vähiin maailma epäilemättä kokee melkoisen taantuman, mutta ei se päästöjen kasvua toden teolla hillitse. Kuka tietää, ehkä me olemme jo ajautuneet tähän öljypiikin aiheuttamaan taantumaan. Öljyn hintahan on noussut todella paljon, eikä loppua nousulle näy. 

 

Monet ilmastonmuutokseen kantaa ottaneet ilmastontutkimuskeskukset ja erilaiset ilmastopaneelit pitävät melko yleisesti kahta astetta lämpenemisen kiihtymiselle kriittisenä rajapyykkinä. Ennustan, että kun vain kahden asteen lämpeneminen osoittautuu rehellisellä naamalla sanottuna mahdottomaksi tavoitteeksi, julistetaan kolme astetta rajaksi, jota ei saa ylittää.

 

Miksi kaksi astetta on mahdoton tavoite? Siksi, että ilmaston lämpeneminen on itse itseään ruokkiva prosessi. Muun muassa Alaskan ja Siperian ikiroudan sulaminen, joka todistetusti on kiihtymässä, vapauttaa ilmakehään metaania, joka on kasvihuonekaasu ja edelleen lämmittää ilmakehää lisää. Viimeiset kaksi talvea pohjoiset napajäät eivät ole enää jäätyneet talvella vanhoihin mittoihinsa, mikä tarkoittaa, että kesällä auringon alkaessa taas paistaa jään heijastusvaikutus on heti heikompi, vesien lämpeneminen alkaa nopeammin ja napajäät sulavat kesän aikana entistä enemmän. Lämpenemisen aiheuttama kuivuminen, metsäpalot ja aavikoituminen vapauttavat metsiin sitoutuneet hiilidioksidivarastot ilmakehään. Pahimmissa ilmastonmuutosskenaarioissa merissä lepäävät metaanijääkerrokset alkavat sulaa ja ilmakehään vapautuu kasvihuonekaasuja moninkertaisesti se, mitä ihminen on historiansa aikana sinne pumpannut.

 

Me ihmiset olemme sysänneet maapallon lämpenemisen kierteeseen, joka ei pysähdy kuin täysimittaisen ydinsodan aiheuttamalla ydintalvella. Ei, vaikka me lopettaisimme kaiken fossiilisten polttoaineiden käytön heti tänään. Milloin lämpeneminen sitten pysähtyy, on kysymys, johon kenelläkään ei vielä ole vastausta. Jos olemme onnekkaita, napajäät sulavat ensin ja kasvattavat metaanijäähän kohdistuvaa painetta ja vähentävät niiden auringonvalosta johtuvaa lämpenemistä estäen niiden sulamisen. Siten ihmiskunta kenties pelastuu, vaikka miljardit joutuvatkin muuttamaan merenpintojen noustessa, mutta kukaan ei tiedä, minne.

 

Erinomaisen laadukkaissakin ilmastonmuutosta käsittelevissä teoksissa  järjestäen vielä vaietaan ja vähätellään ihmisten vaikutusmahdollisuuksien olemattomuutta. Käytännössä oletataan, että globaali sopimus kasvihuonekaasuttamisen lopettamiseksi on mahdollinen. Teoriassa oletetaan, että sillä on väliä. Ilmastonmuutosta käsittelevät toeokset on ainakin nimellisesti kirjoitettu, jotta ihmiset heräisivät huomaamaan, mitä planeetallamme tapahtuu ja ryhtyisivät toimeen planeettamme pelastamiseksi ilmastokatastrofilta. Pelastusta ei kuitenkaan ole. Parempi siis alkaa valmistautua pahimpaan.

 

Yksi syy tämän blogin pitämiseen on, että minusta on väärin, että EU sitoo itseään päästökaupan suohon muun maailman korjatessa hedelmät. Ei ole mitään järkeä siirtää Suomesta esimerkiksi raakamalmin rikastamista rajan yli Kostamuksen enemmän saastuttaville tehtaille, koska Suomessa energiaa ahmiva rikastusprosessi ei päästökaupan takia ole enää taloudellisesti kannattavaa.

 

Lisäksi on väärin, että ihmisille kerrotaan, että ilmastonmuutos on vielä käsissämme. Se ei ole. Jopa Jari Vilenius, maailmanloppukriitikko, toteaa kirjassaan "Kaiken Maailman Loput", ettei se ilmastonmuutos mikään maailmanloppu ole, vaikka se ei ihmisen käsissä enää olekaan. Jos ihminen katoaisikin planeetalta, kyllä tänne vähintään jotain bakteerikasvustoa jää. Eikä ihminenkään kuulemma ihan välttämättä tuhoudu. Eli ei syytä huoleen.

 

Kun puhutaan planeetan keskilämpötilojen noususta, edes ennusteiden katastrofiversiot, jotka ennustavat 6-9 asteen lämpötilojen nousua, eivät välttämättä tunnu pahalta suomalaisen korvaan. Poliitikotkin tuntuvat vain laskeskelevan, kuinka ylös viljelyraja siirtyy. Kyllähän se korkealle siirtyy juu, yhdeksän asteen malleissa ehkä jopa aina napapiirille asti - mutta kaikki sen eteläpuolella onkin sitten pelkkää aavikkoa.

 

Tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella ilmastonmuutos on paljon suurempi ongelma kuin yleisesti tunnustetaan. Mutta eiköhän tästä lähdetä kaikki joukolla ostamaan velalla asunto rannikolta ja pistetään palkasta ylimääräiset rahat eläkesäästämiseen.