Ruuan hinnannoususta viime aikoina johtuneet mellakat ympäri maailmaa ovat pientä esimakua tulevasta. Se, että Bangladeshissa kymmenen tuhatta ompelijaa on kadulla riehumassa tai Haitin pääkaupungissa heitellään kiviä, ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruuan hinnannousun pääsyy on viljelykasvien käyttö biopolttoaineeksi ihmisravinnon sijaan. Kun biodieselin raaka-aineesta saa paremmin rahaa kuin ruokakasveista, viljelijän valinta ei ole vaikea. Samalla viljelysmaan tarve kasvaa ja esimerkiksi sademetsiä raivataan peltojen tieltä.

Biodiesel on pahimman luokan ympäristönsuojeluhumpuukkia. Lyhyellä ja kapella katseella se tietysti vaikuttaa olevan hyvä juttu. Kun fossiilisten polttoaineiden sijaan tankissa poltetaan viljelykasveja, kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä ei lisäänny ja maailma pelastuu, vai…?

Laajemmassa perspektiivissä biopolttoaineet ovat huomattavasti ongelmallisempia kuin päältäpäin näyttää. Kyse on niiden koko elinkaaren kasvihuonetaseesta ja energiataseesta. Suomeksi: paljonko ne vähentävät kasvihuonepäästöjä ja tuottavatko ne enemmän energiaa kuin niiden valmistamiseen kuluu.

Tällä hetkellä biopolttoaineita valmistetaan, koska niiden valmistusta tuetaan taloudellisesti esimerkiksi verohelpotuksin ja investointitukien muodossa. Myös poliittiset vaatimukset, kuten EU:n direktiivi, jonka mukaan vuonna 2020 polttoaineista 10 prosenttia pitää olla biopolttoaineita takaa sen, että biopolttoaineita tullaan valmistamaan vaikka se tarkoittaisikin samaa kuin perse edellä puuhun kiipeäminen. Näiden päätösten taustalla on epätoivo. Öljy loppuu ja vaikkei loppuisikaan, sen käytön lisääminen loisi elintasomme romahtamistakin suuremman uhan kontrolloimattomasta kasvihuoneilmiöstä. Vai onko biodieselpolitiikka sittenkin länsimaiden kieroutunut juoni, jolla kehitysmaat ajetaan joka tapauksessa edessä oleviin ruokasotiin niin nopeasti kuin mahdollista? Vitsi vitsinä, mutta biodieselpolitiikan seuraukset ovat kyllä poliitikkojen ja virkamiesten tiedossa, mutta mitään ei silti tapahdu. Voinemme siis puhua vähintäänkin hiljaisesta hyväksynnästä.

Kyllä se niin vaan on, että öljyllä ja muilla fossiilisilla polttoaineilla rakennettu länsimainen ökyhyvinvointi alkaa olla tiensä päässä. Kaikkien aikojen bileet on vietetty, mutta kuten aina ennen valomerkkiä, vielä pitää tilata yhdet ja maksimoida huomisen krapula.

Amerikanmaassa ovat 17 eri osavaltion yleiset syyttäjät haastaneet oikeuteen EPA:n, jonka tehtävä on huolehtia ilmastomyrkyistä. Taustalla on korkeimman oikeuden viime vuonna tekemä päätös, jonka mukaan hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut ovat ilmansaasteita (tai ainakin niihin verrattavissa olevia aineita), joiden pääsemistä ilmakehään EPA:n tulee kontrolloida ja rajoittaa.

Nyt syyttäjien mukaan EPA ei ole onnistunut tässä tehtävässä, lähinnä Bushin hallinnon pyrkiessä torppaamaan tämän oikeuden päätöksen toimeenpanoa parhaansa mukaan. Aiheesta uutisoi muiden muassa MSNBC muutama tunti sitten. Setekh seuraa tilanteen kehittymistä, vaikkei odotakaan siltä suuria.

Viime päivinä ilmastonmuutosuutisrintamalla on ollut hiljaista. Lähinnä on odoteltu, että mitä Wilkinsin jäätikölle Antarktiksella tapahtuu. Tätä uutisointia seuratessa on taas kerran kirkastunut, miten konteksti on nykypäivän uutisoinnissa jotakin, mihin ei näköjään ole varaa. Tietotoimiston, tässä tapauksessa Reutersin, uutinen kopioidaan tuhanteen kertaan vaikkapa SMH:n tai Hesarin uutisporttaaleihin sellaisenaan kuvineen päivineen, ilman että kukaan vaivaituisi laittamaan asiaa kunnolla mittasuhteisiin ja siten puolivaloilla ilmastonmuutosta seuraava kansalainen saattaisi ymmärtää, minkä mittaluokan tapahtumasta on kysymys. Listaan nyt muutaman mielestäni olennaisen asian Wilkinsin jäätiköstä ja sen irtoamisesta Antarktiksen niemimaasta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1) Wilkinsin jäätikkö on noin 14 000 neliökilometrin laajuinen. Se on ns. jäähylly, ice shelf, meressä kelluva, mantereeseen kiinnittynyt jäätikkö. Sen sulamisella tai irtoamisella ei ole merkittävää vaikutusta merenpinnan nousuun, mutta Wilkinsin kaltaiset jäähyllyt ovat eräänlaisia etuvartioita, jotka estävät varsinaista Antarktiksen niemimaan mannerjäätä sulamasta. Wilkins ei ole edes kokonaisuudessaan jäätiköksi kovin suuri, verratuna esimerkiksi Larsenin jäätikköön, joka satakunta vuotta siten oli kooltaan 86 000 neliökilometriä, mutta on nyt menettänyt 60 % pinta-alastaan. Maailman suurimmat jäähyllyt ovat Antarktiksen niemimaan ja varsinaisen Antarktiksen mantereen liitoskohdissa molemmin puolin sijaitsevat Filcher-Ronne, 430 000 neliökilometriä, ja Rossin jäätikkö, 487 000 neliökilometriä.

2) Nyt irronnut pala Wilkinsistä on vain 400 neliökilometriä, 3 % koko Wilkinsin jäätiköstä ja 0.02 %  maailman jäähyllyistä. Tämän palan irtoaminen tuskin ylittäisi edes uutiskynnystä, ellei ilmastohype olisi niin voimissaan. Suurin viime aikoina tilastoitu lohkeama jäähyllyistä oli vuoden 2002 Larsen B, jolloin 3250 neliökilometriä jäätikköä napsahti irti Antarktiksen niemimaasta.

3) Antarktiksen niemimaata ympäröivät Wilkinsin jäähyllyn kaltaiset jäätiköt, jotka estävät sitä sulamasta. Karkeasti arvioiden Antarktiksen niemimaan ja Länsi-Antarktiksen päälle on kasaantunut riittävästi jäätä nostamaan merenpintaa noin kuudella metrillä, saman verran kuin koko Grönlannin sulaminen nostaisi merenpintaa.

4) Grönlannin, Antarktiksen niemimaan ja vuoristojäätiköiden sulaminen nostaisi merenpintaa yhteensä noin 12-14 metriä. Muita ihmisen elinkaaren näköpiirissä edes teoriassa olevia merkittäviä sulamisia ei ole tiedossa. Grönlannin kohdalla kyse on lähinnä sulamisen nopeudesta, itse sulamisesta ei vallitse tällä hetkellä mitään epäselvyyttä. Vuoristojäätiköiden sulamisnopeus pitkälti tunnetaan, sillä asteen nousu lämpötilassa nostaa vuoristojen jäärajaa noin 300 metrillä ylöspäin. Vuoristojäätiköiden sulamisen  vaikutus merenpintaan on kuitenkin "vähäinen". Vuoristojäätiköiden sulamisessa ongelmana on ensisijaisesti se, että vuoristojäätiköt ovat tärkein juoma- ja kesteluveden lähde sadoille miljoonille ihmisille. Asiaa on käsitelty mös omassa blogissani hiljakkoin. Antarktiksen niemimaa on näistä sulavista jäätikköalueista vaikeimmin ennustettava, sillä sen sulaminen on kiinni lähinnä siitä, missä tahdissa sitä ympäröivät jäähyllyt lohkeavat mereen ja itse niemimaan sulaminen alkaa. Näiden lohkeamisten ennustaminen ei vielä ilmiselvästikään ole tiedemisten hallinnassa. Nyt Wilinsin jäätiköstä lohjenneen palan irtoaminen kyllä ennustettiin jo 90-luvun alussa, mutta se, että koko Wilkinsin jäätikkö on kiinni mannerjäässä enää vain muutaman kilometrin matkalta, tuli tutkijoille yllätyksenä.

5) Maailman suurin jäätikkö on Itä-Antarktiksen jäätikkö. Se on moninkertaisesti suurempi kuin muut maailman jäätiköt yhteensä. Itä-Antarktis ei osoita sulamisen merkkejä, ainakaan vielä. Itse asiassa Itä-Antarktiksella lämpötilat ovat viime vuosina laskeneet ja jäätikkö on kasvanut. Tämä johtuu muun muassa merivirroista eikä ole mitenkään ristiriidassa ilmastonmuutosta ajatellen. Toisin väittää esimerkiksi Suomen viralliseksi think-tankiksi surkuhupaisasti pyrkivä GreenFree Finland.

Yhteenvetona: Wilkinsin jäätiköstä irronnut jäävuori on pieni pala pienestä jäätiköstä. Se kuitenkin todistaa omalta osaltaan Antarktiksen niemimaan sulamisesta. Tämän sulamisen lopputulema on merenpinnan nousu useilla metreillä lähivuosikymmeninä tai -satoina. Sulamisen vauhtia on vaikea ennustaa, mutta suunta on kiistämätön ja seuraukset ennustavat suuria inhimillisiä katastrofeja ja jopa joidenkin valtioiden, kuten Hollannin ja Bangladeshin, katoamista maailmankartalta. Myös merenrantatonttisi arvo tulee romahtamaan, ellet onnistu myymään sitä kaloille.

Kahlasin läpi Ajatuspaja E2:n raporttiyhteenvedon "Onpa ilmoja pidellyt". Ei sitä nyt kirjaksi voi sanoa eikä se sitä yritä ollakaan. Kyseessä on suomalaisten ilmastonmuutosta koskevien uskomusten kartoitus. Nähdäkseni raportin voi helposti tiivistää näin: suomalaiset ovat hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaikka heillä ei olekaan käsitystä siitä, mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys. Tutkimuksen mukaan 90 % meistä uskoo ilmastonmuutoksen olevan täyttä totta. Koko joukosta 89 % uskoo että toimet tulisi käynnistää heti ja 80 % on jopa valmiita toimintaan. Kovin vähän kuitenkin näyttää tapahtuvan. 

Muutama poiminta suomalaisten tietotasosta:

1) Vain 15 % suomalaista uskoo, että ilmastonmuutoksesta on Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksipä ehkä niin vähän tapahtuu - me uskomme hyötyvämme ilmaston lämpenemisestä. Saa nähdä miten se tapahtuu kun merenpinta nousee metrikaupalla ja planeettamme viljelykelpoisesta maasta 30 % muuttuu aavikoksi, muun muassa.

2) Vain 11% pitää kuluttajien ratkaisuja erittäin tärkeänä tekijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kuluttajien ratkaisuja pidetään itse asiassa vähiten tärkeänä 10:stä vaihtoehdosta. Edelle ajavat niin valtiollinen säätely kuin usko siihen, että suuryritykset lakkaavat valmistamasta tuotteita, joita kuluttajat ovat yhä halukkaita ostamaan. Ratkaisevan tärkeänä pidettiin yleisimmin Kiinan ja Intian ratkaisuja. Myös teknologian kehitys oli tärkeysasioissa kärkipäässä. Tästä voisi tehdä nipun melko murheellisia johtopäätöksiä, mutta jätän sen lukijan tehtäväksi...

3) Tärkeimmäksi yksilön valinnaksi nousi "Jalan liikkuminen aina kun mahdollista". Vaihtoehtojen joukossa ei edes ollut "lentomatkustamisen vähentäminen". Vähiten olennaisena pidettiin "asunnon sisälämpötilan kontrollointia".

4) Ydinvoimaloiden uskotaan useammin olevan hyvin merkittävä kasvihuonekaasujen lähde kuin sotien, metsäpalojen, kaatopaikkojen tai karjankasvatuksen. Suomalaisista 18 % uskoo ydinvoimaloiden olevan hyvin merkittävä ja 19 % melko merkittävä pössyttelijä. Naisista uraanin merkitykseen kasvihuonekaasuna uskoo huikeat 48 %. Kuriositeettina, edellisessä merkinnässäni käsitellyt lehmät ovat kasvihuoneilmiön kannalta tärkeitä vain 2 %:sta suomalaisia.

Niinhän se on, että valhe, emävalhe ja tilasto. Mutta siltikin. 

Blogini on saanut kriittistä palautetta, jossa annettiin huutia muun muassa siitä, että lehmien tuottamaa metaania ei ole mainittu blogissani, vaikka se on hyvin merkittävä kasvihuonekaasujen päästölähde maailmassa. Sain haltuuni myös arvokkaan Moottorilehdessä julkaistun faktalistan kasvihuoneilmiöstä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toden totta, metaani on merkittävä kasvihuonekaasu, jota muun muassa lehmät tuottavat märehtimällä ja piereskelemällä (noin 5 % jälkimmäisellä tavalla). Ja toden totta, vuonna 2006 YK:n alainen FAO julkaisi raportin, jossa lehmien tuottaman metaanimäärän kerrottiin muodostavan 18 % koko maailman kasvihuonepäästöistä. Teoria itsensä kuoliaaksi piereskelevistä eläimistä ei sinänsä ole uusi, vielä 60-luvulla ihan vakavasti esitettiin dinosaurusten tuhon syyksi heidän omaa piereskelyään. Eivätkä väitteet modernin lihatalouden päästöistäkään kuullosta mitenkään mahdottomilta, onhan lihatalous äärimmäisen tehotonta (yhden lihakilon tuottamiseen kuluu n. 100 kg syömäkelpoisia kasveja) ja lisäksi vielä verraten suuri teollisuuden ala.

Yksi lehmä tuottaa 350 litraa eli 200 g metaania päivässä,  reilu 70 kiloa vuodessa. Maailman kaikki 1,5 miljardia märehtijää tuottavat siis yhteensä noin 110 miljardia tonnia metaania, hiilidioksidiekvivalentteina 2300 miljardia tonnia hiilidioksidia. Tämä vastaa karkeasti noin 16 % kaikesta metaanista, jota vuosittain ilmakehään ihmisen toimesta pääsee. Lisäksi lehmät tuottavat 65% typpidioksidista, jota ihmiseen toiminnasta johtuen suoraan tai välillisesti pääsee ilmakehään. Lehmäkarjan osuuden hiilidioksidipäästöistä taas kerrotaan olevan 9% ihmisen toiminnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Nämä päästöt ovat seurausta maankäytöstä, lähinnä metsien kaskeamisesta ja polttamisesta. Kaikki luvut on otettu FAO:n alkuperäisestä artikkelista ja niistä saadaan tuo paljon hehkutettu 18 % kokonaisvaikutus.

Pieruja eli ei niin tosi on, että lehmät ja muut karjatalouseläimet muodostavat planeetallemme valtavan ongelman. Tietysti tarkemmin sanoen ihminen muodostaa tämän ongelman näitä eläimiä tässä mittakaavassa kasvattamalla. Tämän ongelman ydin on ylilaiduntamisesta aiheutuva aavikoituminen, joka ilmaston lämmetessä muutenkin uhkaa muodostua lähivuosikymmenien suurimmaksi globaaliksi ongelmaksi. Jos metsän raivaamisen jälkeen tilalle kasvaisikin uutta metsää, voisimme olettaa, että ilmakehään päässyt hiilidioksidi sitoutuisi taas pian kasvillisuuteen, mutta laidunmaata raivatessa näin ei käy. Metsien polttaminen laidunmaaksi onkin fossiilisten polttoaineiden polttamista välittömämpi uhka, joka lisää kuivumista ja eroosiota samalla vähentäen luonnon kykyä sitoa hiilidioksidia.

Metaani itsessään on ilmastonmuutosta ajatellen pelottava kaasu, kuten lyhyesti kertasin jo blogin avauspuheenvuorossa. Metaania on nimittäin varastoitunut suunnattomia määriä sekä tundra-alueille (lähes 200 vuoden lehmänpierut) että valtameriin (ehkä n. 500 - 1000 vuoden lehmänpierut). Ilmaston lämpeneminen on jo alkanut vapauttaa tundrien metaanivarastoja (vanhahko linkki, lähettäkää joku uudempi). Kädet kannattaa laittaa kyynerpäitä myöten ristiin, ettei vastaavaa sulamista ala lämpenemisen myötä tapahtua laajassa mittakaavassa valtamerissä.

Itselleni on metaanin kohdalla korvien välissä muutama iso kysymysmerkki, joihin en ole vielä löytänyt vastausta.

1) Metaanin pitoisuuden kasvu ilmakehässä näyttää pysähtyneen 1999-2003. Onko kellään uudempia tilastoja?

2) Miksi metaanin pitoisuuden kasvu on 80-luvulta asti tasaisesti hidastunut? Johtuuko tämä siitä, että nopean puoliintumisajan takia korkempien metaanipitoisuuksien saavuttaminen vaatii aina vain kovempaa työtä (enemmän pieruja) vai mistä?

3) Metaanin lämpösäteilyä absorvoiva vaikutus on karkeasti vain kolme kertaa hiilidioksidia suurempi, silti sen lasketaan olevan 20 vuoden aikavälillä jopa 70 kertaa hiilidioksidia tujumpaa kasvihuonekaasua. Johtuuko tämä ennen kaikkea metaanin kemiallisissa reaktioissa vapautuvasta lämmöstä vai ilmakehään reaktioiden seurauksena päätyvästä vedestä – vai mistä?

Apua näissä, anyone…?

Tästä kirjoituksesta tuli melko tekninen, joten lisäilin tekstiin linkkejä niille, jotka eivät ole asiaan tarkemmin perehtyneet, mutta haluavat niin tehdä. Tämän jutun ymmärtäminen ilman taustatietoja lienee melkoisen vaikeaa. Pyritään jatkossa parempaan.